Tämä merkki löytyy aika läheltä meidän lenkkimaastojamme Jalkarannassa. Kävimme siellä tutustumassa paikkaan.

Minähän en pahemmin vedestä pidä, juomiseen se on erittäin hyvää, mutta muutoin EI EI EI!!! No, maistoin uimarannalla vettä, ensin Äippä loiskutti sitä naamalleni ja huomasin että minullahan on jano!

Aikansa kun Äippä seisoi siellä vedessä polviaan myöden, niin kyllähän minäkin sitten kahlasin sinne saadakseni rapsutuksia.

Vallan vatsanalustakin kastui kun uskaltauduin kävelemään vedessä rantaa pitkin.

Mutta liika on liikaa, pyllyäni EN kastele, päätin ja takaisin rantaan siis. Kovasti tuo kahlaaminen Äippää ilostutti, no, se onkin niin kovin vähään tyytyväinen aina.

Seuraavana päivänä tuuli niin, että rantaan tuli ihan isoja aaltoja. Päätin etten edes polkuanturoita kastelisi, aallothan saattavat kastella minut ihan kokonaan, eikä se sovi mitenkään.

Siihen tuli samaan aikaan eräs kultainen noutaja ja Äippä heitteli sille minulle hankkimaansa keltaista uimalelua. Se koira meni ja kasteli itsensä IHAN KOKONAAN ja haki sen lelun Äipälle, pyyteli jopa heittämään uudelleenkin. Viisi kertaa se haki sen lelun UIMALLA. Ihan hirveän kamalaa!!! En minä vaan ikinä!!!

 

On vierähtänyt jokunen aika taasen kun viimeksi olin Äipällä hoidossa. Mutta aina yhtä mieluisaa tietysti kun pääsen! Ruokaa saa paljon ja se on hyvää, rapsutuksiakin ihan yllin kyllin. Ja aina on jotain kivaa uutta! Nytkin oli taas pari uutta pehmolelua löytänyt tiensä lelukoppaan:

Tämmöinen iso, onko se nyt sitten lehmä! Ihanan iso ja pehmeä riepoteltava!

Uusi tiikeri tapettavaksi.

Parvekkeella oli jo kovasti sisustusta ja uusia kasveja, mutta minua miellytti eniten matto, jonka päällä oli mukava makoilla ja tarkastella pihan elämää...

Pete otti, Äipän kehoituksesta, pois kaiteeseen kiinnitettyjä puuritilöitä, ja ihan vaan minun takiani: nyt pääsen kurkistelemaan joka sivulta parveketta alas pihalle ja tielle - ei jää mikään huomaamatta!

 

Vietin pääsiäistä Äipällä, tai minun piti mutta se jäi lyhyeen. Äippä lähti töihin.

Mutta ehdin sentään olla muutaman päivän. Kaikki tavarat olivat jo löytäneet oikeat paikat ja ilokseni lelukoppaan oli ilmestynyt uusi puruluu

Tosi kova, ei meinanneet minun isot hampaat oikein saada siitä mitään irti.

No, jätin sen vähän hautumaan ensi kertaa varten. Kävimme pitkillä lenkeillä ja etsimme sitä paikkaa jonne voisin mennä ihan irti juosemaan, mutta ei se vielä löytynyt.

Ja lenkin jälkeen oli mukavaa ottaa nokoset Äipän vieressä sohvalla.

Onko pakko koko ajan napsia niitä kuvia, mua väsyttää....

 

Äippä muutti tuossa pari viikkoa sitten. En ihan ymmärtänyt mitä se tarkoitti, mutta kun Äippä yöpyi meidän sohvalla kaksi yötä, niin sen ymmärsin.

Tässä on minun sohva, meneillään uusi puruluu....

Lelu, jonka kerran sain Äipältä, meni vähän rikki.

Ulkona esittelin hyvän kentän jossa on kiva kaivaa....

Vai olikohan se sittenkin tuolla?

JOO! Täällä se ehdottomasti on, odotan vähän, kaivan sen vaan esiin....

No, sitten unohdinkin mitä piti kaivaa esiin, mutta Äippä sai aika hyvän kuvan lenkkimaastoistani.

Selvisi sitten se muutto-asiakin; Äippä siirsi kotinsa toiseen paikkaan. Olin viime viikolla siellä käymässä. Tavarat olivat ihan hassussa järjestyksessä, samoin huoneet. Ja vasta viimeisenä päivänä minulle selvisi että on siinä kodissa parvekekin! Tehtiin yhdessä lumityöt: Äippä heilutti lapiota ja minä yritin purra liiat lumet pois kyydistä.

Uudessa kodissa on aivan kamalasti uusia outoja ääniä, koko ajan joutuu vähän puhisemaan. Lenkkimaastoja käytiin tutkimassa, mutta vielä ei löydetty semmoista hyvää paikkaa jossa voisin olla irti ja juoksennella. Äippä lupasi ensi kerraksi etsiä semmoisen paikan. Ja olin tosi helpottunut kun leluni, kuppini, petini ja raksuni olivat myös muuttaneet.

 

Nyt on joulu virallisesti ohi, joten....

... nyt voi kurittaa joululahjaksi saatua tonttua....

.. oikein kunnolla...

... ja nautiskellen.... Ulkona paukkuu vielä sen verran kova pakkanen, ettei pitkään voi peuhata ja juosta kun tassut alkavat palella. Korvatkaan ei tykkää kylmästä. Onneksi Äippä tietää asian ja lenkin jälkeen saan korvalehtien hierontaa  ja koska kuonopanta painaa aivan vallan kamalan paljon kuonoa, niin myös kuonohieronta kuuluu lenkin jälkeiseen rutiiniin.

Joulupukki toi myös vinkuvan hauvalelun:

sekä tietysti monta uutta puruluuta, ainakin yhtä monta kuin minulla on tassuja. Tästä onkin hyvä jatkaa tätä vuotta, evvät on hyvät.